Neugestaltung Zentrum Espoo (FI)

Viitesuunnitelman saliratkaisu on istutettu sellaisenaan kilpailuehdotukseen. Tekniset tilat periaatetasolla huomioitu ja ratkaistu, 4. kerroksen tekniikkakerrosta pidettiin sijainniltaan tuhlailevana. Jätetilat ovat koko kiinteistön kannalta alimitoitetut, huoltoreitit Espoolaisten talolle ahtaat ja sekoittuivat yleisötiloihin. Turvallisuuden näkökulmasta julkiset yleisötilat on erotettavissa selkeästi työtiloista. Työympäristöjen osalta perusratkaisun toimistokerros on kompakti ja muodoltaan mahdollistaa valoisien työympäristöjen luomisen. Suunnitelmassa tilaryhmät on esitetty luonnosmaisesti ja väliseinin eroteltuina siten että ympäristöstä muodostuu sekava ja vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Keskitetyt kuilut ja porrashuoneet mahdol-listavat sinänsä rakenteellisesti selkeät muuntojoustavat tilat, mutta napakka kerroksen mitoitus ja muoto luo tiloihin paikoittain kuroutumia eikä selkeitä yhtenäisiä tiloja tarvittaessa ole mahdollista muodostaa. Kerroksien välisiä yhteyksiä ei ole esitetty, joten työn tekemisen kannalta yhteisöllisyyden muodostuminen on hankalaa ja organisaatiot siiloutuvat helposti omiin kerroksiinsa. Energiakysymykset on huomioitu suunnitelmissa vaihtelevasti.

Puu sekä vähähiilinen betoni muodostivat liittorakenteena rakennuksen rungon. Rakennuksen julkisivujen ikkunamäärä on huomattavan suuri, tosin ehdotuksessa oli huomioitu ulkopuolinen suojaus säädettävin verhoin. Vaipan määrä suhteessa lämmitettävään pinta-alaan johti ilman aurinkopaneeleita laskettuna kilpailuehdotuksista heikoimpaan e-lukuun, 92.7 kWh/m², toisaalta mittavat vinot kattopinnat mahdollistivat laajimmat aurinkopaneelien sijoitusmahdollisuudet joilla e-lukutavoite saatiin korjattua parhaimmaksi 76.9 kWh/m². Kokonaiskustannuksiltaan ehdotus oli toiseksi halvin, joskin ylitti myös osaltaan tavoitekustannukset huomattavasti. Asuinrakennusten jakautumista tiiliseen 3-4-kerroksiseen podestiosaan ja vaihtelevan muotoisiin vaaleisiin korkeampiin palikoihin pidettiin sinänsä kiinnostavana – tosin jo varsin paljon viimeaikoina käytettynä kaupunkirakenteellisena aiheena. Ehdotuksen tinkimätön rasteriarkkitehtuuri koettiin kuitenkin ympäristölleen turhan yksioikoisena ja tylynä. 3-13 kerroksisten asuinkortteleiden umpikorttelirakennetta ja tiiviyttä vierastettiin mutta toisaalta napakoiden kortteleiden viistettyjä kulmia sekä esitettyä viherrakentamista ja puustoa pidettiin kaupunkitilaa rikastuttavina elementteinä. Esitetty runkosyvyys ja podestiin + erillisiin yläkerrosten massoihin nojautuva perusrakenne mahdollistaa monipuolisen asuntojakauman. Kattoterasseilla ja irrallisilla yläkerrosten rakennusmassoilla saatiin tehokasta ja tiivistä korttelirakennetta kaupunkikuvallisesti kevennettyä. Osa sisänurkkien porrashuoneista koettiin pimeiksi ja ahtaiksi.

Ehdotuksen ongelmaksi koettiin sen massiivisuus sekä arkkitehtoninen ehdottomuus jonka arvioitiin tuottavan liian monotonista ja kolossaalista lähiympäristöä. Arkkitehtonisessa tinkimättömyydessään ehdotuksen kehityskelpoisuutta ei myöskään pidetty kovin hyvänä.